tiistai 27. syyskuuta 2016

Mitä someilu tekee terveydellemme?

Läppärin ja älypuhelimen näpertely on todellakin luonut uudenlaisen sukupolven. Hyvässä ja pahassa.

Kirjoitan tätä suoraan sydämestäni, niskat kipeänä ja hartiat lysähtäneenä eteenpäin.

Kuva: aamulehti.fi

"Meitä on neuvottu välttämään vääriä liikkeitä, kun nostamme jotain raskasta, ja huonosta ryhdistä varoitetaan tämän tästä, mutta muistammeko me ohjeet, kun näpräämme puhelintamme tai tabelettiamme tai jumitumme läppärin ääreen tuntikausiksi milloin minkinlaisessa asennossa."
-Tiede-lehti

Sanotaan, että nykyajan töiden ja älypuhelinten aiheuttamiin tuki -ja liikuntaelinvaivoihin ei välttämättä auta enää edes liikunta, koska se vie niin suuren osan päivästämme ja aiheuttaa näin ollen pysyvämpiä vaurioita. Keho tottuu kumaraan asentoon, ja lihassolut alkavat sopeutua tähän yllättävän nopeasti.

Pään paino lisääntyy todellakin kilokaupalla kumarassa asennosa, jossa vietämme aikaamme. Lisäksi ruutujen tuijottaminen on aiheuttanut esimerkiksi likinäköisyyttä.

Jopa alle 10-vuotiailla on todettu niskavammoja puhelimen näpräyksen takia Selkä -ja niskaongelmat aiheuttavat jopa ennenaikaista työkyvyttömyyttä. Tämä ei toki liene pelkästään puhelimen vika, mutta ergonomia tietokoneiden sekä älylaitteiden kanssa olisi ilmeisesti syytä ottaa esille sekä kotona, työpaikoilla ja koulussa. Tämä poikisi varmasti terveempiä ja pitkäaikaisempia työntekijöitä.


Kuva: netinhauskimmat.fi


"Kuinka kännykkäniskasta toivutaan?

♦ Tue kyynärpäät esimerkiksi pöytää vasten ja nosta laite kasvojen korkeudelle niin, ettet joudu kumartumaan laitteen puoleen.
♦ Rentouta hartiat.
♦ Pidä laitetta vähintään 40 sentin päässä silmistä, suurenna tekstiä, ettei silmiä tarvitse siristää.
♦ Pidä pieni tauko 10 - 15 minuutin välein. Tauolla räpsyttele aktiivisesti silmiä, kohdista katse kauas eri etäisyyksiin. Pyörittele hartioita, avaa rintakehää, vedä päätä taakse ja leukaa leukakuoppaan. ♦ Nouse välillä jaloittelemaan.
♦ Tee kerran päivässä kännykkäniskaa oikaiseva kahden minuutin jumppa. (Linkki videoon löytyy Ylen artikkelista)
♦ Kokeile kerran päivässä korvata älypuhelin. Mitä jos katsoisit samalla intensiteetillä ja kiinnostuksella läheistäsi silitellen häntä hellästi kuin älypuhelimen näyttöä. "


Lähteet:

perjantai 23. syyskuuta 2016

Pokémon Go - ajanhukkaa vai silkkaa neroutta?

Tuleepas harmillisen geneerisiä otsikoita.. :p

Seuraava aiheeni on paljon kohua aiheuttanut, vihattu ja rakastettu sovellus Pokemon Go! 

Facebookin ja Instan feedit täyttyivät koko kesän ajan Pokemon-aiheisista kuvankaappauksista ja tarinoista. Yksi oli kävellyt 50km viikonlopun aikana ja toinen lähti erikseen ajamaan eri kaupunkiin metsästykselle. Yllätyin, miten moni minuakin vanhempi ihminen käveli ensimmäisinä Pokemon-hypeviikkoina vastaan luuri kourassa virtuaaliotuksia jahdaten.


Sovellus huvitti minua ensin ja hieman huvittaa edelleen, mikäli pelaaja on varsin fanaattinen, kuten monet tuttavani. 
Sorruin kuitenkin eräänä kesäiltana lataamaan sovelluksen, koska uteliaisuus vei voiton kyynisyydestä. Siitä asti olen sitä melko aktiivisesti pelaillut!

Sovellus avataan kävelemään lähtiessä. Ruutua ei snänsä tarvitse tuijottaa koko ajan, vaan puhelimen värinähälytys ilmoittaa, kun Pokémon ilmestyy ruudulle napattavaksi. Sitä heitellään poke-palloilla, ja otus saattaa murtautua ulos sieltä, jolloin sitä on heitettävä useaan kertaan. Ärsyttävintä on, että Pokemon saattaa myös karata kokonaan.


Poke-palloja ja esimerkiksi kaikenlaisia houkuttimia kerätään puhelimeen Poke-stopeilla, joita on sijoiteltu kiinteisiin paikkoihin, yleensä esim. koulujen, patsaiden ja kauppakeskusten lähistölle. 
Jos menee vaikkapa Kamppiin, stoppeja on hyvin tiuhassa, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolella huomattavasti harvemmassa jos ollenkaan. Tämä on saanut ihmisiä lähtemään suurempiin kaupunkeihin jo pelkän pelin perässä.


Poke-stop lurella eli houkuttimella

Pelaamisen aloittaminen ilman osaavaa ja opastavaa kaveria saattaa olla hankalaa (itselläni sellainen onneksi oli). Varsinaisia käyttöohjeita on hankala löytää pakettina mistään, vaan tiedonmuruja joutuu kaivelemaan sieltä täältä esimerkiksi hakukoneilla. Sovelluksen omat vinkit ("tips") ovat hiukan epämääräisiä. Onnistuin tappamaan ensimmäisen taisteluareenalle (Gym) viemäni Pokemonin, koska en tiennyt että niitä pitää ensinnäkään kouluttaa.

Pelin koukku on se, että täytyy todellakin kävellä paljon ja eri paikoissa. Erilaisia Pokemoneja ei juuri löydy samoilta alueilta. Yleisimmät Pokemonit ovat esimerkiksi Rattata, Drowzee, Pidgey ja Weedle. Niihin kyllästyi jo muutamassa viikossa, ja en itse enää vaivaudu nappaamaan niitä lainkaan.

Kävelemällä myös kuoriutetaan pokestopeilta saatavia munia, joissa kävelymäärinä on joko 2km, 5km tai 10km.




Aloittelijalle hyviä vinkkejä löydät esimerkiksi TÄSTÄ LINKISTÄ.

Mielestäni ihmiset kritisoivat hiukan liikaa Pokemon Go:ta sen perusteilla, että se koukuttaa nuoria yhä enemmän älypuhelimen ääreen. Sen hyvät puolet unohdetaan kokonaan.

Peli saa nuoria ulkoilemaan yhdessä ja yksin. On uutisoitu, että se on saanut ulos sekä erilaisiin Pokémon -tapahtumiin ihmisiä, jotka eivät normaalisti uskalla tai halua edes poistua kotoaan. Lapset pyytävät vanhempiaan kävelylle ja koko perheellä on yhteistä tekemistä. 
Totuus lienee se, että nuoret ja lapset käyttävät jatkuvasti älypuhelintaan muutenkin. Miksi siis ei samalla ulkoiltaisi? 



Kurssikaverin pöydältä tunnin aikana napattu kuva.. monet pelaavat tunnilla peliä, mikä on hiukan hassua.

Itselläni on ainakin ollut hauskaa ystävieni kanssa pelin tiimellyksessä! Veikkaan kuitenkin, että pelaaminen vähenee talvipakkasilla melko radikaalisti sekä itselläni että muilla...!

Odotan innolla, keksiikö jokin peliyhtiö lähiaikoina samantapaisen aktiivipelin.

Iltalehti - Pokemonin valtakausi päättyi

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Kuva ja ääni -sovellus: Instagram

Instagram -kuvasovellus ollut käytössä itselläni nyt parin vuoden ajan. 
Vastustin bloggaajana aluksi sitä, että kaikki on niin instant sitä ja snap tätä. Eivätkö ihmiset jaksa paneutua enää kunnolliseen kirjoittamiseen ja kuvien huolelliseen valikointiin, muokkaamiseen ja lisäämiseen?! :p
Erityisesti minua huolestutti se, että tällaisissa sovelluksissa kuvapostausten laatu olisi huonompi, koska tällaiseen toimintaan käytetään vähemmän aikaa.

Olen kuitenkin ajan kuluessa onnistunut löytämään Instan hienoudet, eikä se ollut niin kamala mörkö, kuin olisi voinut ;) Olen aina hiukan muutosvastainen, mutta uteliaisuus vie aina voiton.

Sovellus on monipuolistunut minun alkuajoistani melko paljon, ja saanut tuekseen monia erilaisia lisätoimintoja.

♦ Kuvan lisäys tapahtuu helposti kameran kuvaketta painamalla. Kuvan voi lisätä omista tiedostoista, tai ottaa sen sovelluksessa kameran avulla. Tämän jälkeen kuvaan voi halutessaan lisätä erilaisia filttereitä, joita itse suosin etenkin selfieissä, kun ne sileyttävät ja nuorentavat kasvoja kummasti :p
Lopuksi lisätään tietysti kuvateksti läjä hashtageja, jotta muut käyttäjät voivat niiden avulla löytää kyseisen foton ja tulla tykkäilemään siitä.

♦ Ihmisten seuraaminen sekä tykkäys -ja kommenttitoiminot ovat hyvin yksinkertaisia. Käyttäjätilin saa halutessaan myös yksityiseksi, jolloin voi rajata seuraajansa esimerkiksi vain lähipiiriinsä.


Screenshot omalta seinältäni. Feedissä seurattavien "perus"kuvat, ylhäällä pallukoissa Instagram Stories:it

♦ Videota Instaan voi ladata normaalisti kuvien tapaan äänen kera. Jotkut laulukurssikaverini ovat ladanneet esimerkiksi omia laulunäytteitään Instaan.


Kat Von D (ei kaverini, toim.huom) pianoa soittamassa, Instassa äänen kanssa

♦ Uusimpana sovelluksen lisäosana on Snapchatista matkittu, 24 tunnin ajan näkyvä kuva -tai videokooste Instagram Stories, jonka tarkoituksena on ohjeiden mukaan välttää liikaa kuvaspämmäilyä; päivän kulun voi kertoa nyt koosteena. Näihin videoihin ja kuviin saa myös Snapista tuttuja enemmän ja vähemmän hauskoja lisäefektejä sekä tekstiä.


♦ Myöskin chattaaminen muiden käyttäjien kanssa on mahdollista Instagramin viestikentässä. 

Plussaa Instagramille myös siitä, että se toimii synkronoidusti monen muun sovelluksen kanssa.
 Olen käyttänyt sen yhteydessä esimerkiksi Boomerang -sovellusta, jossa lisätty "video" sisältää vain klipin edestakaista liikettä. Se on minusta melko hauska efekti tietynlaisissa yhteyksissä (esim. kuvasin Linnanmäellä vuoristorataa, joka ei näköjään toimi täällä Bloggerissa).



Instan "erikoisuutena" on kuvien neliönmuotoisuus, mutta nykyisin sitä saa onneksi kierrettyä melko tehokkaasti. Tähän olen käyttänyt PhotoGrid -sovellusta, josta saa kuvanmuokkaustoimintojen, videon ja suodattimien lisäksi myös kuvan oikean muotoisena suoraan Instaan.

Monella yrittäjätutullani on Insagram käytössään nimenomaan markkinointimielessä. Esimerkiksi lastenvaateompeluksia tai asiakkaiden lakattuja kynsiä on varsin kätevä laittaa esille, ja sieltä saa myös käyttäjänimeä klikkaamalla helposti vakoiltua käyttäjän koko kuvagallerian. Mielestäni kaikki yritykset voivat käyttää Instagramia, kuten muitakin sovelluksia.
Instaan saa myös mainoksia pyörimään käyttäjien feedien lomaan.

maanantai 12. syyskuuta 2016

Pinterest, "maailman kätevin ideakuvasto"

Twitterin jälkeen siirryn itselleni hiukan tutumpaan ja sydäntä lähempänä sijaitsevaan sovellukseen.

"Pinterest on ilmoitustaulutyyppinen sosiaalinen linkkien ja kuvien jakopalvelu. Se tarjoaa mahdollisuuden luoda ja ylläpitää kokoelmia, jotka perustuvat johonkin teemaan, kuten tapahtumaan tai harrastukseen."


Perustin itse Pinterest -tilin vuoden alussa sekä latasin sovelluksen puhelimeeni, koska yritin päästä klikkailemaan ystävieni jakamia hienoja kuvia - jotka eivät kuitenkaan tavalliselle pulliaiselle ilman tiliä auenneet. 
Se oli aika lailla menoa. Sovellus on ehdottomasti ensimmäisenä mielessä ja hiiren alla, kun etsin inspiraatiota mistä aiheesta tahansa; sisustuksesta, koristelusta, lahjoista, ompelusta, tatuoinneista... sieltä löytyy aivan kaikkea. Se mainostaa itseään maailman kätevimpänä ideakuvastona, enkä voi väittää vastaan.

Pinterestin käyttö on varsin yksinkertaista.
Sähköpostin tai FB-tilin avulla rekisteröitymisen jälkeen Pinterest kehottaa ruudulle ilmestyvästä listasta ruksimaan kiinnostuksen kohteita; urheilu, muoti, leivonta, historia, Disney, Grumpy Cat... vaihtoehtoja löytyy. Listaa voi myöhemmin päivitellä sekä karsia.

Kuvia selaillessa on ideana, että suosikkeja voi tallennella "pins"eillä, eli sellaisilla pienillä nastoilla. Vaihtoehtona on myös tallentaa kuva koneelle tai puhelimeen, sekä tykätä siitä sydämen avulla.
Kertyneistä pins:eistä on mahdollista tehdä edelleen julkaistavia kollaaseja tai kansioita, joka kertoo, mistä juuri sinä inspiroidut juuri nyt.
Kuvia ja linkkejä voi myös ladata palveluun itse, mutta ainakin itse olen keskittynyt vain selailuun ja tallentamiseen.

Tästä seuraa eräänlainen lumipalloefekti; feedi alkaa ehdottelemaan samankaltaisia kuvia ja linkkejä, joista olet tykännyt, ja sitten tykkäilet niistä hieman lisää... Koukku on valmis.

Pinterestissä parasta on mielestäni kuvien laadukkuus, esteettisyys ja täsmällisyys. Kun vertaa vaikkapa Googlen kuvahakuun, josta saattaa pärähtää ruudulle aivan mitä sattuu, Pinterest tuntuu tietävän juurikin mitä minä haluan.

Omasta Pinterest-feedistäni voi päätellä kiinnostuksen kohteikseni mm. fantasiataiteen, leivonnan, käsitöiden, sekä kyseenalaisen huumorin.

Palvelussa voi myös seurata haluamiaan samanhenkisiä ihmisiä sekä heidän kiinnostuksen kohteitansa, jotka ilmestyvät myös omalle seinälle käyttäjän aktiivisuuden mukaan. 
Kuvia pystyy myös kuka tahansa Pinterest -käyttäjä kommentoimaan, sekä jakamaan eteenpäin vaikkapa Facebookissa tai Twitterissa.

Yksityisten käyttäjien lisäksi myös yritykset voivat luoda itselleen tilin. Tämä toiminnee parhaiten vaikkapa käsityö -tai ravintola-alalla, jossa estetiikka on etusijalla ja yleisöä halutaan tavoittaa nimenomaan kauniiden kuvien tai omaan toimintaan soveltuvien linkkien avulla.

Löytyykö ruudun toisesta päästä Pinterestin aktiivikäyttäjiä?

Ps. Huomaan käyväni vähän ylikierroksilla. Kirjoitin ensin Pokemon Go:sta, kunnes tajusin ettei se ole mikään julkisen median sovellus. Sen jälkeen kirjoitin Whatsappista... joka ei tähän yhteyteen myöskään taida kelvata. Varmaan julkaisen ne erikseen myöhemmin!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Sosiaalinen media työpaikalla

Yritysten on nykyisin hyvä tiedostaa sosiaalisen median mahdollisuudet, joita onkin rajattomasti. Eri kanavilla on mahdollista pönkittää yrityksen julkisuuskuvaa, olla yhteydessä asiakkaisiin sekä tiedottaa kaikenlaisesta toiminnasta.

Mutta voiko sosiaalisesta mediasta olla myös haittaa?

Palautteet ovat nykyisin mitä suuremmassa määrin julkisia, ja varsinkin negatiiviset sellaiset. Etenkin Suomessa tuntuu olevan suurempi kynnys antaa positiivista palautetta, kuin negatiivista. Keskustelupalstoilta tai palauteosioista tulee helposti sellainen mielikuva, että johonkin yritykseen ei kannata mennä lainkaan, vaikka todellisuudessa yli 90% asiakkaista olisi tyytyväisiä. 


Ottamani screen shotit saman tatuointiartistin arvosteluista puskaradio.fi:ssa. 


Työntekijän vastuuseen somessa liittyy myös nykyisin tietynlaista kurinalaisuutta. Kansanedustajat ja tavalliset tallaajat ovat saaneet varoituksia tai potkuja töistään esimerkiksi vihapuheiden, rasismin jne takia, sekä jotkut solvatessaan itse yritystä ja sen päädyttyä työnantajan tietoon.

hs.fi

mtv.fi

Yritys tekee minun mielestäni lähes aina oikein erottaessaan tietynlaisista vihapuheista kiinni jääneet henkilöt, vaikkakin tilanne riippuu monesta asiasta ja huomautuksetkin ovat paikallaan. Jatkuvasti netissä asiattomasti käyttäytyvät työntekijät voivat helposti synkentää firman julkisuuskuvaa ja ilmapiiriä, vaikka toiminta ja mielipiteet eivät liittyisikään itse yrityksen toimintaan.

Olen itse työskennellyt ainoastaan yhdessä työpaikassa, jossa saimme paperille printattuna varsinaiset Some-ohjeet.
Ne kuuluivat, että kyseistä firmaa ei saa NEGATIIVISESSA MIELESSÄ mainita missään Some-kanavissa lainkaan. Kehuminen oli siis ilmeisesti sallittua :p Kyseinen ilmoitus oli tekstin perusteilla tehty jo jonkin tapahtuneen mollaamisen pohjalta.

Itse myönnän hiukan nälvineeni erästä työpaikkaa Facebookissa, ennen kuin tajusin, että yksityisasetuksista huolimatta ne saattavat päätyä työnantajan tietoon. Olen jatkossa hoitanut pahimmat tunteenpurkaukset vain suullisesti.

Joka tapauksessa:
 Mielensäpahoittajia löytyy aina, mutta mikäli firma tekee työnsä tunnollisesti ja kohtelee sekä asiakkaita että työntekijöitään asiallisesti, on sosiaalinen media oiva ja suhteellisen riskitön työväline yritykselle. Työntekijän on syytä miettiä, minkälaisen kuvan sekä itsestään että työnantajastaan haluaa antaa muille.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Twitter-ahdistus

Olen aina uuden puhelimen ostettuani poistanut koko Twitter -painikkeen viemästä tilaa. Jostain syystä se ei ole herättänyt kiinnostusta.

Ylipäänsä pyrin karttamaan sitä, että puhelimessani on liikaa sovelluksia tai itselläni tilejä joka paikassa. Tähän mennessä minulla on puhelimessani esimerkiksi:
-Instagram
-Facebook
-Snapchat (jota en kyllä muista koskaan seurata, otan vaan hassuja selfieitä)
-Pokémon Go
-Whatsapp
-Blogger ja kolme aktiivista blogia

Sekä liuta kaikkia muitakin yhteydenpito-ohjelmia, kuten Skype. 

Ajattelin kuitenkin nyt kokeilla sovellusta.



"Twitter on yhteisö- ja mikroblogipalvelu, jonka käyttäjät pystyvät lähettämään ja lukemaan toistensa päivityksiä internetissä. Tekstipohjaiset viestit eli tviitit (twiitit, englanniksi tweet), voivat sisältää korkeintaan 140 merkkiä. Käyttäjien on mahdollista lähettää ja vastaanottaa päivityksiä Twitter-verkkosivuston kautta, tekstiviesteinä, RSS-syötteenä tai erilaisten sovellusten kautta. Palvelun käyttö internetissä on maksutonta. Twitter julkistettiin vuonna 2006. Vuonna 2011 sillä oli arviolta 100 miljoonaa aktiivista käyttäjää ja 2014 jo 200 miljoonaa."

Twitterin ensikokemukset:

Rekisteröityminen on suhteellisen helppoa - mitä nyt väistelen puhelinnumeroni antamista, jota sovellus ovelasti kärttää kolmeen kertaan. 

Puhelimeen tulee saman tien ehdotuksia seurattavista julkkiksista; Stubb ja muita poliitikkoja, Aku Hirviniemi, Avril Lavigne... Vaikea keksiä ketään koko maailmasta, joka listalla ei olisi. Ehdotuksista ainoastaan Arman Alizad lähtee toistaiseksi seurantalistalle, sekä muutama löytämäni kaveri.



Kaikkien seurattavieni tekstit ovat täynnä uudelleenpostauksia, hashtageja sekä lyhyitä päivityksiä, jotka liittyvät johonkin edelliseen postaukseen, jne jne. Feedini täyttyy siis repostien ansiosta myös ihmisistä, joita en oikeastaan halua seurata. Ensivaikutelma on siis hyvin sekava.

Twiittien sävy on julkkiksillakin selvästi kevyempi, kun vaikka Facebookissa. Se varmasti johtuu twiittausten helppoudesta, sekä niiden lyhyydestä.

Hyviä puolia twitterissä näyttäisivät olevan ainakin:
-Hyvät verkostoitumismahdollisuudet vaikkapa työn tai harrastusten puolesta
-Mahdollisuus mainostaa, uudelleentwiitata ja näin tuoda ilmi itselleen tärkeitä aiheita
-Saa nopeasti selattua, mitä kenellekin kuuluu
-Vaikkapa yrityksille oiva markkinointikanava

Luulen silti, että poistan sovelluksen hetken kokeilun jälkeen, sillä itselleni se ei tunnu antavan mitään uutta! Seuraan Facebookissa jo samoja henkilöitä, ja pidän sitä parempana vaihtoehtona; päivitykset ovat selkeämpiä ja ytimekkäämpiä ^^